Olen sosionomi-opiskelija ja tällä hetkellä on työharjoittelu menossa vanhemman väen palvelutalossa. Väsäsimme ja inspiroimme yksi päivä runoja pääsiäiskortteihin. Omanlaisia ja kauniita runoja vanhukset (vai pitäisikö sanoa iäkkäät?) keksivätkin. Itse olen inhonnut runojen kirjoittamista ala-asteelta saakka. Sitten kun sain jotain runoa kirjoitetuksi, oli se usein sellainen riimi-runo, jonka lopun osasi moni kuulija arvata jo alun kuullessa:)
Joskus kuitenkin kirjoitin tällaisen runon, josta olen edelleen hyvin ylpeä. (Tämä täytyy lukea siten, että katsoo oikein "kaihoisasti" eteen/ylös kaukaisuuteen, muistellen.)

                            OMENAPUUNI

                        Omenapuuhun kiipesin
                         sieltä alas putosin.
                         Tuli mustelma,
                           tuli kaksi.
                         Vaan henki säilyi
                         loppuun asti.

Tätä "menestysteostani" kirjoitellessa tuli mieleen, että olisi jännä, jos tätä runoa lukisi eri ikäiset ihmiset toisille. Kuinka erilaisia äänensävyjä sieltä löytyisikään, kun lukijana olisi lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.

Pääsiäisen jälkeen yritän laitella tänne lisää kuvia tekemistäni askartelutöistä sekä korteista.

            Oikein mahtavaa ja aurinkoista pääsiäistä teille kaikille!



             1388640.jpg